Search
  • Sara Salmani

Rajoittavatko omat ja toisten uskomukset menestystäni?

Ihmiset ovat sitä, mihin uskovat. Olen kuunnellut tätä sanomaa elämäntaidon valmentajani podcasteista viimeiset pari kuukautta. Kyky hallita omia ajatuksia onkin monen valmentajan ja asiantuntijan mukaan avain onnellisuuteen ja menestykseen. Uskomukset voivat määrittää minäkuvaamme: siihen mihin uskomme pystyvämme, ja mihin emme. Jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä luopunut asioista, koska usko omaan onnistumiseen on uupunut. 


Rakenteelliset ennakkoluulot voivat estää toisen menestystä.

Olen viime aikoina pohtinut, missä vaiheessa elämääni omat uskomukseni ovat muotoutuneet. Tiedostan toki, että ympäristöllä on suuri vaikutus uskomuksiin – perhe, sosioekonomiset taustat, kulttuuri, uskonto, jne. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mihin uskon pystyväni sekä minäkuvaani ja identiteettiini. 


Usko omiin kykyihin voi vaikuttaa suuresti tahdonvoimaan, joka saa ihmisen saavuttamaan parhaassa tapauksessa unelmansa. Näin tapahtui ensimmäistä kertaa minulle, kun minut ja neljä muuta valittiin satojen hakijoiden joukosta opiskelemaan elokuva-alaa, silloista unelma-ammattiani. En tiennyt mitään elokuvista ja kameroista, mutta usko itseeni auttoi saavuttamaan tavoitteeni. 



Sen lisäksi, että kaikki se, mitä ympärilläni tapahtuu vaikuttaa käsitykseeni itsestäni, mietin välillä, kuinka suuri osa minäkuvaan liittyvistä uskomuksista ovat rakenteellisia ja meistä itsestä riippumattomia? Johtuuko esimerkiksi naisten ja miesten välinen palkkaero siitä, että naiset eivät usko ansaitsevansa enemmän vai siitä, että miehet eivät usko naisten ansaitsevan enemmän?  


Joskus usko itseensä ei pelkästään riitä. 


Vuonna 2016 Harvard Business School -tutkimuksen mukaan, jos haastateltavien joukkoon rekrytoinnissa osallistui kolme miestä ja yksi naishakija, oli naisen mahdollisuus saada kyseinen työpaikka 0%. Jos haastateltavien joukossa olikin kaksi naista, todennäköisyys naisen palkkaamiseen kasvoi 79.41 kertaa. Jos joukossa oli kaksi vähemmistöön kuuluvaa (esim. liittyen etniseen taustaa, uskontoon, kehitysvammaan, jne.) niin oli 193.72 kertaa todennäköisempää, että vähemmistön edustaja sai työpaikan. 



Mistä tämä johtuu? Nais- tai vähemmistön edustaja saattaa viitata poikkeukseen normista. Poikkeus normista on riskialtista ja jotain, mitä päättäjät ja rekrytoijat, niin tietoisesti kuin epätietoisesti, haluavat välttää. Naispuolinen hakija ei enää poikkea normista, jos heitä onkin yhden sijasta kaksi. Tämä tilanteen muutos auttaa karsimaan rekrytoijan ennakkoluuloja - siksi todennäköisyys palkata nainen tai vähemmistön edustaja kasvaa niin suuresti.


Nainen tai vähemmistön edustaja voi hyvinkin uskoa kykyihinsä, mutta se ei aina riitä, jos ympäristön uskomus poikkeaa tästä. Suomessa esiintyvä nimisyrjintä on valitettavan loistava esimerkki tästä – jos työnhakijalla on ulkomaalainen nimi, hänen mahdollisuutensa päästä työhaastatteluun vähenevät 50%. Luku on tyrmistyttävä. Pakostakin mietin olenko itse hukannut elämässäni puolet työtarjouksista ja -mahdollisuuksista pelkästään sukunimeni takia. Työnantajan uskomus tiettyihin stereotypioihin luo ennakkoluuloja, joilla voi olla musertava vaikutus. Tämä on taas synnyttänyt vaarallisen ilmiön valkopesusta (englanniksi “white washing”). Tunnen itse valitettavan monta henkilöä, jotka ovat muuttaneet nimensä vain kuulostaakseen “suomalaisemmilta”.  


Ympäristömme luomat ja ylläpitämät uskomukset vahvistavat stereotypioita, jotka voivat vaarallisesti vaikuttaa jopa omaan identiteettiin tai uskoon omiin kykyihimme. Erinomainen esimerkki tästä on vuonna 1999 toteutettu tutkimus (Shih, Pittinsky, Ambady), joka selvitti identiteetin ja stereotypioiden korrelaatiota, ja niiden vaikutusta yksilön suorituskykyyn. Tutkimuksessa testattiin aasialaisamerikkalaisten naisten kykyä suorittaa kirjallinen matemaattinen koe. Tulokset osoittivat, että naiset suoriutuivat paremmin, kun aasialaisuus nostettiin esille kokeessa, ja huonommin kun taas sukupuoli nostettiin esille. Tämä johtunee yhteiskunnassamme esiintyvistä stereotypioista – toisin sanoen uskomuksista – että aasialaiset ovat kognitiivisesti ylempiä kuin muut etniset taustat ja naiset taas alempia kuin miehet. 


Suomessa on yhä miesten ja naisten ammatit. Työelämän segregaatio ei ole pahemmin muuttunut sitten 1970-luvun jälkeen. Tämä on vielä näkyvämpää maahanmuuttajien keskuudessa. Edelleen tänä päivänä, maahanmuuttajataustaisia nuoria ohjataan systemaattisesti lähihoitajakoulutukseen opinto-ohjaajien neuvomina, välittämättä nuorten omista unelmista ja haaveista. Kenen uskomus määrittelee siis näiden nuorten kohtalot?

Olen lukenut Franseca Cavallon ja Elena Favillin “Iltasatuja kapinallisille tytöille” kannesta kanteen jo neljä kertaa kolmevuotiaalle tyttärelleni. Rohkaisevat ja ennakkoluuloja rikkovat tarinat esimerkiksi Ada Lovelacesta, joka kirjoitti maailman ensimmäisen tietokoneohjelman 1800-luvulla tai tyttöjen oikeuksien taistelija Malala Yousafzaista, ovat äärettömän inspiroivia. Silti, pohdin usein tytärtäni katsellessa täytyykö hänenkin olla edelläkävijä? Täytyykö meidän jokaisen kapinoida ja rikkoa lasikattoja unelmien ja saavutusten tähden? 


Believe in yourself. Lähes jokaisen Nike-mainoksen mantra. Toki, uskon tahdolla on voimaa. Sillä rikotaan ennätyksiä ja saavutetaan hulluimpia unelmia. Usko itseensä voi kuitenkin yhteiskunnassa olla etuoikeus. Jokaisen usko itseensä ei aina välttämättä tuota haluttua tulosta johtuen esimerkiksi sukupuolesta, etnisestä, tai sosioekonomisesta taustasta. Siksi onkin tärkeää puuttua rakenteisiin ja ennakkoluuloihin, jotka estävät monia saavuttamasta unelmiaan. Tällä tavoin pystymme varmistamaan tasa-arvoiset mahdollisuudet jokaiselle onnistua taustasta riippumatta.


Ihmiset ovat sitä, mihin uskovat, eikö olisi aika uskoa siis toisiimme? #rakenteet #monimuotoisuus

- Sara Salmani

31 views

© 2019 by Sara Salmani